Mämmiä ja kinuskia? Kinuskimämmiä?

Mämmi on minulle suurta herkkua. Minulla on siihen vähän samanlainen suhde kuin toisilla joulusuklaaseen: kun mämmiä alkaa ilmestyä kaupan pakastealtaaseen, kiertelen sitä vaivihkaa pari viikkoa ja sitten ostan ensimmäisen rasian. Se nautitaan asiaan kuuluvalla hartaudella, mielellään vanilijakastikkeen kanssa.

Lempimämmini on tämä luomumämmi. Siinä ei ole lisättyä sokeria, joten se ei ole liian makeaa.  Tänä vuonna olen syönyt sitä kaksi rasiallista - ja pääsiäiseen on vielä kolme viikkoa...

Nyt kaupoissa on näkynyt uusia, maustettuja annoskokoisia mämmejä. Kaikkein hämmentävin versio on kinuskikaakaomämmi. Pyörittelin sitä tänään kädessäni, mutta jätin ostamatta. Ravintosisältöselosteen perusteella siinä oli minulle vähän liian paljon sokeria.

Kinuskin ja mämmin mahdollinen yhteensopivuus jäi kuitenkin mietityttämään. Päätin kokeilla omalla versiolla. Valmiissa kinuskikastikkeessa on sokeria turhan reilusti, joten hetken pähkäilyn jälkeen poimin ostoskärryyn lasten kinuskivanukasta.

Mämmin ja kinuskivanukkaan yhdistelmää piti kokeilla.

Lopputulos: no, ei se pahaa ollut. Mutta en myöskään pystynyt näkemään Suuren Herkun potentiaalia. En tarjoaisi vieraille. Omalle perheelle yritin tarjota, mutta vastaanotto oli epäilevän nuiva. Jatkossa mämmin kaveriksi lurautan edelleen vanilijakastiketta.

Vai toimisikohan mangojugurtti mämmin kanssa? Sitä pitää ehkä kokeilla...

Geokätköilyn riemua

Olemme nyt kahtena viikonloppuna kokeilleet geokätköilyä.

Olen maannut kuraisessa maassa, astunut koiranpaskaan, kaivellut kivien koloja, tonkinut putkien päitä ja hivellyt erilaisien rakenteiden pintoja. Riemu on suuri, kun jostain löytyy purkki ja purkissa olevaan lokikirjaan saa vetäistä nimmarinsa.

Aluksi ajattelin, että geokätköily voi olla hyvä keino saada vastahakoiset teinit ulkoilemaan. Yllätyin siitä, miten hauskaa se on aikuisellekin. Onnistumisen riemu ei katso ikää :)

Tämän päivän räntäsateessa tarpomisen katkaisi teehetki ihanassa paikallisessa kahvilassa. Siellä vietettiin suklaasunnuntaita. Nam!

Tässä oli sacherkakkua.

Ja mikä hauskinta, naapuripöydässä istui myös geokätköilijöitä - juttelimme hetken harrastuksesta. Heidän vinkistään kävimme etsimässä yhtä hankalaksi tiedettyä kätköä. Onnistumisen riemu jäi sen osalta vielä toiseen kertaan.

Niin kuin vanha sanonta sanoo...

...kaikkea pitää kokeilla kerran, paitsi ei kansantanhuja.

Olen sitä mieltä, että ihminen jäykistyy, vanhenee ja muuttuu tylsäksi, jos ei aina välillä kokeile uusia asioita. Ennen pitkää siinä lähtee henkikin, jos elämä on vain kulkemista kodin, työpaikan ja ruokakaupan välillä.

Aion kokeilla ja kokea uusia asioita, isoja ja pieniä juttuja siirtääkseni kaavoihin kangistumista mahdollisimman pitkälle.

Esimerkiksi näitä juttuja en ole ikinä kokeillut:
- suppailu
- geelikynnet
- moottoripyörän kyydissä oleminen
- umpihankijalkapallo
- alusvaatekutsujen järjestäminen
- pesisottelussa käyminen
- öljynvaihto autoon

PS. Olen kokeillut kansantanhua. Olin nuori ja tarvin rahaa... eiku olin nuori ja muuta harrastetta ei ollut tarjolla.